Lähiruoka on turvallista ruokaa

 

Joku voisi ajatella, että on ihan sama, millaista ruokaa suuhunsa lappaa. Minä en. Omien ruokarajoitteitteni takia (laktoositon ja palkokasviton) lueskelen etikettejä varsin tarkkaan. Silti yllätyksiä tulee. Kukapa arvaisi, että jätskitötterössäkin voi olla kikhernettä? Varsinkin, jos samassa tuotteessa ei ole sitä aiemmin ollut.

Etikettejä todellakin kannattaa lueskella, jotta tietää, mitä syö. Mitä enemmän aineslistassa on E-kirjaimia, sitä enemmän tuotteessa on säilöntäaineita. Helppo nakki. Sen sijaan elintarvikkeen raaka-aineiden alkuperä ja tuotanto-olosuhteet eivät ole niin helppoja jäljittää, jos sitä ei ole suoraan kerrottu. Kotimaassa valmistetussakin tuotteessa voi olla ulkomaisia raaka-aineita. Suomalaisia elintarvikkeita kuitenkin säädellään varsin tarkasti, joten melko huolettomin mielin voi kotimaista syödä. Ja syöttää lemmikilleenkin.

Maitotilalla kasvaneena tiedän, että elannon hankkiminen maanviljelystä on todella kovan työn takana. Lapsuudessani kaupassa käytiin ostamassa ruokaa harvoin, koska liha ja maito tulivat omasta navetasta, kasvikset ja marjat puutarhasta ja metsästä ja leipä omien peltojen viljasta. Jäätelöt ja juustot toi meijeriauto tullessaan. Kaupan keksit ja kääretorttu olivat erikoisherkkua. Varsin tarkasti siis tiedettiin, mitä syötiin. Vaan miten on nyt?

Nykypäivänä meidänkin talouden syötävät tulevat pitkälti kaupan hyllyltä. Etiketistä vilkaisen sisällön lisäksi valmistusmaan. Yritän ostaa kotimaista niin paljonkuin löytyy ja kukkaro sallii. Olenko valmis maksamaan enemmän kotimaisesta? Lihan, kananmunien ja maitotuotteiden kohdalla kyllä yleensä. Voi kun hinta menisikin suurimmaksi osaksi tuottajalle eikä kaupan ylisuuriin katteisiin! Onneksi suoramyyntiäkin on olemassa. Syitä kotimaisen suosimiselle on olemassa: kotimaiset ruokaketjut ovat jäljitettävissä eikä karjalle anneta varmuuden vuoksi antibiootteja tai buustata kasvua hormoneilla. Suomessa eläinten oloja valvotaan eri tavalla kuin maailmalla. Toki tässäkin vielä on kehitettävää, mutta tuottajat ovat hyvin valveutuneita.

Ruoan puhtaus pyöri kovasti mielessä, kun toinen koiramme sai kovan ja todella kivuliaan sappikohtauksen muutama viikko sitten. Annoin kynsienleikkuupalkaksi kanaherkun, ja muutaman tunnin päästä koira tärisi kivusta. Koirien  sappivaivat ovat lisääntyneet kovasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Diagnosointi on kehittynyt, ja perinnöllisiä taipumuksiakin voi olla. Punkkilääkkeitä on alettu antaa suun kautta. Syitä ei vielä tarkasti tiedetä. Minun epäilykseni kohdistuvat ruokakipon sisältöön. Nappularuokia tuodaan paljon ulkomailta. Mainoslauseet terveellisyydestä ovat kauniita, mutta todellisuudessa kukaan ei tiedä mitä alkuperää ruuissa käytetyt lihatuotteet ovat ja mitä sisältävät. Eivätkä nappulat suinkaan kokonaan lihaa ole vaan sisältävät paljon ja kaikenlaista muutakin. Kuten aina, isossa bisneksessä voitot maksimoidaan.

Kautta aikain koirille on syötetty teurasjätteitä ja ruuanjämiä. Lihansyöjille liha on tärkeintä. Onneksi koiranruokia valmistetaan myös Suomessa, ja moni koiranomistaja on löytänyt sesseilleen sopivaa evästä kotimaisesta pussista. Aina ei mene putkeen kotimaassakaan: muistissa on myrkytysoireita aiheuttanut koiranruoka, jossa murheenkryyniksi osoittautui hollantilainen perunahiutale. Vika löydettiin, yhtiö lupasi tehostaa omavalvontaansa ja maksoi eläinlääkärikuluja. Toivottavasti hollantilaisen perunan tilalle otettiin kotimaista perunaa. Ruokaketju saatiin kuitenkin selvitettyä ja ongelma ratkaistua. Huonommin kävi Kiinassa valmistettuja puruluita syöneille koirille, jotka saivat vakavia neurologisia oireita. 

Ajatellaanpa sellaista tilannetta, että kohdallemme sattuisi pitempiaikainen kriisi, joka vaikeuttaa tavaran liikkumista maasta toiseen. Ei hätää niin kauan kuin meillä on kotimaista alkutuotantoa ja elintarviketeollisuutta. Huolta herättää, että maatilojen määrä laskee hurjaa vauhtia. Samalla häviää maaseudun työpaikkoja. Valtion tasolla huoltovarmuudesta puhutaan vakavalla äänellä, mutta mitä konkreettisia tekoja sen edistämiseksi on tehty? Miten on esimerkiksi helpotettu alkutuotannon investointeja? Yksilötasolla kotimaista ruuantuotantoa voi tukea ostamalla kotimaista. Kuntien ja kaupungin tasolla voidaan muokata kilpailutusta kaupungin hankinnoissa siten, että paikallisetkin tuottajat voivat menestyä kilpailutuksessa. On sulaa hulluutta, että parhaaseen marja-aikaan ravintopalvelussa tarjotaan ranskalaisia omenoita, varsinkin jos kotimaisiakin olisi hyvin tarjolla. Marjoista puhumattakaan. 

Ja sitten se vinkki viitonen: kannattaa aina välillä pyörähtää Valma-kaupassa Joensuun Meijeritiellä. Joensuussa valmistettujen juustojen lisäksi sieltä löytyy monenlaista kotimaista syötävää ja paljon muutakin tarpeellista.