Minustako vaikuttaja?

     Alkuvuodesta otin askeleen, jota en iänkuuna päivänä kuvitellut ottavani. Minua pyydettiin kuntavaaliehdokkaaksi ja suostuin. Ei tämä suinkaan ensimmäinen kerta ollut, kun minua kysyttiin. Puoluekanta on ollut selvillä jo nuoruudesta lähtien, ja jäsenyyskin plakkarissa jo vuosia. Silti kynnys lähteä mukaan oli hurjan korkea. Vaati useamman illan tiivistä miettimistä, riittävätkö paukut ja aika, jos joku luottamustoimi kohdalle napsahtaisi. Ja sitten hyppäsin mukaan, ehdokasasettelun viimeisellä viikolla.

    Ihan ensimmäiseksi käväisin vaalikuvassa. Sitten oli vuorossa ensimmäisten vaalikoneiden täyttely. Tähän väliin tuli tieto kunnallisvaalien siirtämisestä. Ensikertalaiselle se toi hengähdystauon, koska uutta asiaa tuli niin paljon. Vaalikampanja kuulostaa jo sanana hirviöltä, ja itselle kovin vieraalta.

    Mikä on minun kantani asioihin? Suuret linjat ovat selkeitä: yhdenvertaisuus, sananvapaus, oikeudenmukaisuus. Koko Suomen säilyttäminen asuttuna ja kotimainen puhdas ruoka. Lähipalvelut. Eikä välttämättä tässä järjestyksessä. Vaalikoneet läväyttivät mietittäväksi monenlaista pähkäiltävää. Korotetaanko veroja vai karsitaanko palveluita? Pitäisikö nuorilla olla ilmainen ehkäisy? Tarvitaanko maahanmuuttajia? Ja monta monta muuta asiaa. Vaalikoneiden seurassa riittää askaroitavaa vielä moneksi illaksi.

     Kunnallista päätöksentekoa olin seurannut jo toimittaja-aikoinani kriittisellä silmällä. Saattoipa olla, että tuohon aikaan joitain asioita voitiin valmistella aika pitkälle salassa. Asianosaiset pääsivät toki vaikuttamaan valmiiksi nuijittuihin päätöksiin valitusten kautta. Onneksi nykyään on menty avoimempaan suuntaan varsinkin kaavoitusasioissa. Lautakuntien, valtuuston ja hallituksen esityslistat ja päätökset ovat nähtävillä netissä. Päätöksenteon seuraaminen tosin vaatii harrastuneisuutta asiaan ja myöskin kapulakielen hallintaa. Onneksi tiedotusvälineet ovat hereillä ja osaavat kääntää tärkeimmät päätökset helpommin ymmärrettävään muotoon. Niinhän se on, että päätöksenteon pitää olla tasavertaista ja läpinäkyvää. Paras tulos saadaan, jos ne joita asia lähimmin koskee, pääsevät esittämään näkemyksensä jo valmisteluvaiheessa. Demokratiassa jokaisen tahto ei toteudu, ja vaikeitakin ratkaisuja täytyy tehdä. Yhteisen hyvän puolesta pitää kuitenkin tehdä parhaansa.

 Niin että miksikö lähdin ehdokkaaksi? Pähkäilin, että joku päätökset kuitenkin tekee. Vain sisältä päin voi saada muutosta aikaiseksi, tuoda omaa näkemystä esille. Voi ainakin yrittää parhaansa.