Koulutusta tulevaisuutta varten

 Kuntavaaleista puhutaan kouluvaaleina, sillä kasvatussektori on yksi kuntien kolmesta ydintehtävästä. Koulukeskustelu käy kuumana Joensuussa ja panenpa minäkin lusikkani tähän soppaan, opettaja kun olen. Koulu on minulle työpaikka ja opettajuus ammatti, joten katson kouluasioita sisältä päin, vaikka työnantajani onkin Liperin kunta. Katson, että koulutuksen pitää olla ylpeyden aihe kaupungille, satsausta tulevaisuuteen. Siihen, että meillä on osaavia ja sivistyneitä joensuulaisia tulevinakin vuosina. Koulukaupunkinahan Joensuu tunnetaan, ja siitä on pidettävä kiinni jatkossakin. 

Laadukas opetus, terveet ja toimivat tilat, pätevä ja osaava henkilöstö, riittävä oppimisen tuki sekä turvallinen kouluyhteisö ovat hyvä pohja oppimiselle ja kasvamiselle. Kaikkeen tähän tarvitaan riittävät resurssit eli rahaa.

Ihan ensimmäiseksi totean, että minun mielestäni sekä Reijolaan että Niittylahteen pitää rakentaa uudet kaksisarjaiset alakoulut. Reijolan koulun rakentamisella päästään eroon Karhunmäen kalliista parakeista, kun Reijolan koulun oppilaaksiottoaluetta ulotetaan Karhunmäkeen päin. Reijolassa on nyt 140 oppilasta. Niittylahden koulussa taas on 250 oppilasta, alueella asuu lapsiperheitä ja se on ainut suunta, johon kaupungilla on tilaa laajentua. 

Toinen ratkaistava kohta löytyy Mutalan, Rantakylän ja Utran seutuvilta. Rantakylän normaalikoulu tarvitsee oppilaita ja ulottuu kohti keskustaa. Toisaalta Utran koulurakennus ei ole enää priimakunnossa. Sielläkin on suuria päätöksiä edessä. Toivottavasti Reijolana ja Niittylahden välinen kissanhännänveto ei muutu vastakkainasetteluksi Utran ja Niittylahden välillä, vaan asiaan saadaan hyvät ratkaisut sovussa.

Lähikoulu tarkoittaa mielestäni sitä, että koulu on oikeasti lähellä. Perusopetuksen kouluihin meillä pitää olla varaa. Mutta tarvitseeko koulujen olla opetuspalatseja? Ei, jos se tarkoittaa sitä, että on mahdollista rakentaa vain suuria kouluyksiköitä. Useita uusia koulurakennuksia voidaan saada vain, jos rakennuskustannukset ja neliöt pidetään maltillisina. Tarvitaan järkevät perustilat, joita voi jossain määrin muunnella ja tarpeeksi jakotiloja. Joku voi ajatella, että sahaan omaan nilkkaani, kun sanon näin, mutta niin ajattelen. Tärkeintä ovat terveet, turvalliset ja viihtyisät koulutilat, jotka on suunniteltu pitkäaikaista käyttöä varten. Opetuksen virtaukset ja opetussuunnitelmat muuttuvat, mutta koulun perustehtävä ei muutu. Ökykouluja haluaville muistutan, että osa lapsista opiskelee koko koulutaipaleensa parakeissa tai sisäilmaltaan vahingollisissa tiloissa. Omat lapseni olivat Punahilkan päiväkodissa (purettu), Niinivaaran alakoulussa (purettu) ja parakeissa sekä  Pielisjoen koulussa (purettu). Itsekin olen oman annokseni homekouluista ja niiden takia sairastamisesta saanut työurani aikana. Sitä en halua kenellekään.

Oppimisen tuki uudistuu elokuun alussa ja jos tuki järjestetään lain kirjaimen ja hengen mukaan, siihenkin tarvitaan resursseja. Vielä ei ole kokonaisuudessaan selvillä, mitä tuen uudistus loppuviimeiksi tarkoittaa: tarkennuksia tullee kevään mittaan. Joka tapauksessa kolmiportainen tuki muuttuu oppilaskohtaiseksi tueksi ja ryhmäkohtaiseksi tueksi. Ryhmäkohtainen tuki on ensisijaista ja siihen kuuluu mm. tukiopetuksen antaminen oppituntien aikana. Valtiolta on tukea tulossa, mutta sitä ei ole korvamerkitty. Tämä raha ei saa valua kaupungin pohjattomaan taskuun vaan on suunnattava käytännön työhön eli henkilöstön palkkaamiseen. Miksikö olen tästä huolissani? Sivistyskuntakone kertoo, että Joensuussa perusopetuksen kokonaiskustannuksista opetukseen käytetään 42,5 prosenttia (koko maassa 55,2%). Tarvitaan tietenkin oppikirjoja ja muita materiaaleja, ja niidenkin määrärahat ovat Joensuussa niukat. Aimo palan budjetista vievät sisäiset vuokrat - todellakin, koulut ovat vuokralla koulurakennuksissa eli kaupunki siirtää rahaa taskusta toiseen - eikä tietokoneiden ja kopiokoneiden vuokraus/liisaus ilmaista ole. Sivukuluja on paljon.

Kouluruoan laadusta ja siivouksesta on Joensuussa kuulunut ikävää viestiä. Hinta on noussut ja taso laskenut, palautettakin on Polkalle jo kuulemma annettu. Ja pitääkin antaa. Tahmaiset lattiapinnat ja tasot vähentävät viihtyvyyttä, mutta ovat myös varsinainen tautipesä. Ne lyhentävät myös pinnoitteiden käyttöikää. Liperissä siivouksen yksityistämistä kokeiltiin vuosia sitten, mutta mitoitus oli vedetty olemattoman pieneksi ja useamman päivän roskat saattoivat löytyä seinän viereltä. Ei sillä, etteivätkö siistijät olisi halunneet tehdä työtään hyvin, mutta he eivät vain ehtineet sitä tekemään. Siivous palautui kunnalle. Olisiko aika selvittää koulukeittiöiden palauttamista ja siivouksen hoitamista kaupungin omana työnä? Onko Polkasta tullut jättiläinen, joka syö koulutuksen varoja? Sellaistakin ajatusta on jo ilmennyt, että ruuan kuljettaminen siirtää kustannuksia ja henkilöstöä pakkaamiseen ja kuljetuskuluihin, kun pienemmässä keittiössä saataisiin samalla hinnalla laadukkaampaa ruokaa paikan päällä.

Kannattaa käydä vilkaisemassa tietoa kouluasioista osoitteesta sivistyskuntakone.fi