Musiikin taikaa ja harrastamisen iloa

     Tänään perjantaina saa ensi-iltansa Lemmenjuoma-ooppera Joensuussa Utran Uittotuvalla. Korona kuritti tätäkin produktiota, mutta parin siirron jälkeen pääsemme sitä kuitenkin esittämään. Ja Uittotuvan puitteethan ovat upeat! Huomiotta ei voi jättää sitäkään, että Joensuu on lähes ainoa paikka, jossa tänä kesänä pääsee oopperaa kuuntelemaan.

    Esiintyjäkaarti koostuu pääosin musiikin ammattilaisista, työkseen laulavista ja soittavista ihmisistä. Hyvän lisän tuomme myös me kuorolaiset, jotka olemme mukana harrastuspohjalta. Ei kuitenkaan ihan pystymetsästä. Yhteisenä nimittäjänä lähes kaikilla meistä on KONSERVATORIO.

    Musikaalisuus, kaunis lauluääni ja tarkka nuottikorva, ne ovat lahjoja. Koulun musiikinopetus antaa parhaimmillaan valmiuksia itsenäiseen harrasteluun ja ohjaa tavotteellisempiin musiikkiharrastuksiin. Omalla kohdallani kuorolaulun pariin johdatteli isompi sisareni, joka oli mukana lauluyhtyeessä. Seurakunnan lapsikuoro (Oras-kuoro) oli tasoltaan hyvä ja esiintyi paljon. Sitä seurasi kansalaisopiston järjestämä kansanmusiikkiyhtye, jossa oli mukana laulun ja soiton konkareita ja pari meitä nuorempia laulajia. Muistoissa on, että minut päästettiin pitkin hampain keikalle kesken rippileirin - kyseessä olivat nimittäin iltamat, joissa oli myös tanssia. Lauluhommat loppuivat kuin seinään lukioaikaan. Koulun kuoroon vaihtui johtaja, joka järjesti koelaulut. Flunssaisena ei ääni soinut, joten jäin varsin tylyjen kommenttien kanssa rannalle. Sitten kutsuivat muut maat ja mannut, ja mielenkiinto suuntautui muihin asioihin.

    Pienempiä yhtyeprojekteja toki sattui matkan varrelle, mutta luokanopettajaopintojen aikaan liityin yliopiston kuoroon, jossa lauloin parin vuoden ajan. Ratsastusharrastus ja oma hevonen veivät sen verran paljon aikaa, että sitoutuminen paljon keikkaileviin kuoroihin tai yhtyeisiin ei ollut mahdollista. Opettajien kulttuuripäivillä päätin kokeilla klassisen laulun tunteja - komeasti isossa salissa flyygelin ääressä ja oopperalaulaja Kalevi Koskisen opettamana. Hän käski minun ehdottomasti hakeutua opiskelemaan laulua konservatorioon. Hassua kyllä se ei ollut aiemmin tullut mieleenkään, eikä sitä ollut kukaan aiemmin tullut minulle suositelleeksi. Harmionikkaa olin soittanut jonkin aikaa lapsena (isän pakottamana) ja kitaratunneilla kävin yläasteaikaan. Mutta että laulutunneille?    

    Luokanopettajan työllistyminen ei ollut mitenkään itsestäänselvyys valmistumiseni jälkeen, ja nykyisin taitaa olla vielä vaikeampaa. Lyhyitä sijaisuuksia toki sai, ja onneksi myös määräaikaisia virkojakin oli jonkun verran tarjolla. Musiikkia opettavista luokanopettajista oli kuitenkin pulaa. Joensuussa en opiskeluaikaan päässyt musiikkiin erikoistumaan, ja sittemmin musiikin erikoistuminen Joensuun yliopistosta loppuikin. Jyväskylän yliopisto järjesti poikkeuskoulutuksen Lahdessa, ja sinne pääsin, yllättäin Joensuun konservatorion lauluopintojen avulla. Seurasi tiukka puolitoista vuotta sovittelua lapsiperheen, työn ja toisella paikkakunnalla olevien opintojen kanssa. Muistosissa ovat.. junamatkat paksu nippu kenraalibasson ja soinnutuksen tehtäviä polvella. Paljon se kuitenkin antoi - loppupelissä vakinaisen viran. 

    Klassista laulua jatkoin - ikäni puolesta konservatorion avoimella osastolla. Laulunopettajia ehti olla monta, pisimpään Anu Penttinen, Hellikki Pentti ja Anneli Hynninen. Avoimen osaston hinnat kipusivat vuosien myötä niin korkeiksi, että se alkoi käydä kukkarolle. D-tutkinnon jälkeen olin jo jonkin aikaa opetellut erilaisia laulusarjoja C-tutkintoa varten, mutta sitten päätin pitää taukoa. Olin päässyt mukaan isoihin oopperateoksiin kuorolaisena ja isoja kuoroteoksiakin oli tarjolla. Mozartin Requiemia laulaessa huomasin, että tekniikka ei ole kunnossa. Siinä vaiheessa tuli Henna-Mari Luolamo avuksi. Hänen kanssaan olemme jatkaneet säännöllisen epäsäännöllisesti, ja toivottavasti pääsen laulamaan hänen kanssaa edelleenkin.

    Oopperakuorolaisista suurella joukolla on takana lauluopintoja Joensuun ja muiden paikkakuntien konservatorioissa sekä yksityisesti opiskellen. Toki kuoroissa laulamallakin oppii. Konservatoriossa opiskelu on päämäärätietoista. Osasta opiskelijoita tulee ammattilaisia, osasta harrastajia. Ja näistä harrastajistakin osa harrastaa varsin määrätietoisesti. Pidetään siis hyvää huolta konservatoriostamme ja siitä, että mahdollisimman monelle musiikkiopinnot ovat iästä riippumatta mahdollisia, myös maksujen osalta. Itselleni lapsuuden ja nuoruuden musiikkiharrastuksesta tuli lisäpisteitä yliopistoon hakiessa, sen aikaisen pistelaskun mukaisesti. Kuoroissa tutustuu mukaviin ihmisiin, pääseen paikkoihin ja juhliin, joihin ei ehkä muuten pääsisi. Ja mikä tärkeintä: SAA LAULAA.