Kiinnekohtia

Musiikkitaloa on haaveiltu Joensuuhun jo vuosien ajan. Yhtenä syynä on se, että isoille produktioille soveltuvaa tilaa ei Joensuusta löydy. Paikallisestikin tehdään oopperaa ja muita taiteenlajeja, jotka kaipaisivat soveliaampaa näyttämötilaa. Isot konserttikiertueet ja kongressit eivät paikkaansa Joensuusta löydä. Nyt on kaavoitettu tila pienelle konserttisalille Carelicumin kainaloon. Mutta saadaanko sinne tehtyä sellainen musiikkitalo, joka oikeasti toimii?  Nykyisin konserttisalina toimiva Carelia-sali on alun perin suunniteltu luentosaliksi. Monessa konsertissa siellä on tullut oltua, ja aika monessa konsertissa olen itsekin ollut siellä laulamassa. Akustiikkaa osaan vertailla vain laulajana. Jos ajattelen laulamista esimerkiksi Joensuun, Rantakylän ja Noljakan kirkoissa tai nykyisessä konservatorion salissa, niin niissä ääni kaikuu pehmeästi ja laulu kuulostaa kauniilta. Seinät ikään kuin tukevat laulamista. Carelia-salissa ääni katoaa. Kun sävel on lähtenyt laulajasta, se hä...

   Olen jo vuosia katsellut ihaillen kaupungin viljelypalstoilla ahertavia maan ruopsuttelijoita. Kesäisten iltojen koiralenkeillä silmä on hakeutunut auringon kultaamille istutuksille. Ai että, kunpa saisi kunnon kasvimaan! No, t änään meistä on sitten virallisesti tullut viljelijöitä puutarhapalstalle Hukanhaudalle. Jipii ja hip huraa! Viime kesänä käänsin pienen pläntin maata ryytimaaksi omalle takapihalle. Kolmanneksen alasta valtasi mansikkapenkki, johon istutin taimet aivan liian tiuhaan. Porkkanat, palsternakat ja punajuuret taistelivat elintilasta kohopenkeissä. Kesäkurpitsat kituuttivat vatturivistön varjossa. Syötävää saatiin toki ruokapöytäänkin asti. Rikkaruohot oli näppärää käydä nykäisemässä taimien väleistä ohimennen, mutta kasvimaa jäi aivan liian pieneksi jo alkuunsa. Maatalon tyttö oli tottunut kitkemään kymmenien metrien porkkana- ja lanttupenkkejä, joten vajaan kymmenen neliön tilaan ei kovin paljon tuntunut mahtuvan. Katse kääntyi taas viljelypalstojen suu...